Vanhan ostamisesta

Miksi käytetty olisi jotenkin ällöttävää, kun lähes kaiken voi putsata ja pestä ennen käyttöä? Olen vuosien saatossa ostanut lähes kaikkea mahdollista käytettynä. Sanoisin jopa, että minulle se, että jokin on käytettynä ostettu tuo lisäarvoa. Tykkään siitä ajatuksesta, että joku on katsonut tavaran tai vaatteen itselleen tarpeettomaksi, mutta minulle se on käyttökelpoinen. Ja kas, ei tarvinnut käydä kaupasta ostamassa uutta. Kait se on vähän hassua, mutta koen hyvää mieltä jotakin vanhaa tavaraa käyttäessäni, kun muistan mistä olen sen löytänyt. Itselleni vanhalta mummolta ostettu yöpaita tuntuu vielä asteen mukavammalta juuri sen vuoksi, mistä se on peräisin.

Suurin osa vanhana ostamastani on kyllä kieltämättä ns. turhaa, eli sellaista jota ei nyt ihmislapsi välttämättä tarvitsisi, mutta kun se on kivaa ja kaunista. Vaatteet, astiat ja asusteet viekoittelevat itseäni pahiten. Keräilijäluonteena myönnän, että pieniä kokoelmia syntyy kuin huomaamatta. Ettei menisi hurskasteluksi, niin ostan minäkin kaupasta tarpeellista ja tarpeetontakin. Oleellista ylipäänsä kuluttamisessa onkin mielestäni se, että sen minkä hankkii tavalla tai toisella, on riittävän laadukasta kestääkseen eikä siihen kyllästy heti. Tyylikokeiluihin suosittelen kirpparia, niin kiittää lompakko ja luonto. 

Ilmeisesti venäläisiä rintakoruja kirpparilta ostetulla Marimekon Vihkiruusu-tarjottimella. Maatuska huuto.netistä, pariskunta peritty ja loput kirppareilta. Tässä sitä taas on huomaatta syntynyt pieni kokoelma.